Mietin viime yönä paljon meidän seksielämää. Tai ylipäätänsä seksiä. Voiko jollakin olla täydellistä, joka kerta? Meillä oli alkuaikoina villiä ja rajua seksiä mieheni kanssa. En tiedä miksi tai milloin se on hiipunut. Nykyään tuntuu että harrastamme seksiä vain silloin kuin mieheni jaksaa tai haluaa. Ihan kuin minun haluillani ei olisi mitään väliä. Pystymme kyllä puhumaan suoraan ja selkeästi keskenämme seksistä, ja mitä kumpikin haluaa. Mutta jotenkin tuntuu että silti jokin pidättelee meitä. Eikä se ole raskaus.
Viime raskaudessa mieheni ei uskaltanut harrastaa yhdyntää, ennenkuin kuuli neuvolatädiltä, että se on ihan sallittua niin kauan kuin ei satu. Nyt emme ole antaneet raskauden estää. Ainoastaa mieheni työ estää sen.
Haluni ovat lisäntyneet, ja voisin naida joka päivä. Monta kertaa. Mutten silti saa tyydytystä. Mieheni on paljon töissä ja kun hän tulee kotiin, ei jaksa. Ja kun jaksaa, yhdyntä ei kestä kauaa, enkä ehdi itse saamaan minkäänlaista tyydytystä. Olen yrittänyt sanoa tästä miehelleni, mutta hän ei tunnu ymmärtävän. Välillä käy jopa mielessä että haluaisin kokeilla uutta seksikumppania. Mitä en luonnollisestikkaan tee. Mutta himot ja halut kun eivät vain häviä tuosta noin.
Miksi seksistä on vaikea puhua? Mihin se kokeilu haluisuus ja estottomuus katoaa ajan myötä? Miksei seksi olisi aina samanlaista kuin parisuhteen alussa? Viekö työ oikeasti niin paljon energiaa, ettei kertakaikkiaan jaksa naida?
Eniten minua taitaa pelottaa se, mitä tapahtuu kun vauva syntyy. Seksi saa väistyä uuden perheenjäsenen tultua. Monet väittävät että on haitallista vauvan kehitykselle jos hän kuulee kun vanhemmat nai. Mitä haittaa siitä on? Nyt voisi joku fiksu kertoa minulle.
Minulle on seksi ollut aina luonnollista ja normaalia, miksi se olisi lapsen tultua yhtäkkiä niin vaarallista, että sitä voi harrastaa vain kun vauva on hoidossa toisaalla?
Tunnen itseni, ja tiedän mistä ja milloin saan orgasmin. Olen saanut paljon kokemusta ja nauttinut seksistä. Siksi tämä tilanne on minulle aivan uusi kokemus. En pysty hyväksymään sitä, etten saa orgasmia mieheni kanssa. Vaikka kuinka olen hänen kanssaa jutellut, hän ei vain käsitä. Välillä mietin jopa, etten minä miestä tarvitse orgasmiin, saan itseni tulemaan paremmin yksinkin. Mutta olisiko se reilua miehelle? Pidättäytyä seksistä? Vai pitääkö mies pitää tyytyväisenä?
Nyky-yhteiskunta on niin monimutkainen ja kaikki kielletään Suomessa, olen jopa odottanut että koska lailla määrätään jotta seksi kuuluu avioliittoon. Eikä seksiä saa enää harrastaa kun on lapsi. Naurettavaa.
Minä haluan seksiä silloin kun haluttaa ja siellä missä satunkaan olemaan. Haluan takaisin sen villin kipinän mitä meillä oli ennen. Mutta mistä sen saan? Siinäpä minulle pulma.
Pahoinvointia on muuten esiintynyt lähiaikoina. En oksenna, vaikka kuinka kovaa välillä tekisi mieli. Kotona haluan vain nukkua. En jaksa edes imuroida. Voisin vain maata sängyssä ja naida. Juoda välillä vettä.
randonpölähdys blogiisi, moi :) pakko kommentoida. Mun lapsi on kohta vuoden. Ja mun ja miehen seksielämä on surkeaa :( Suhteen alussa oltiin ku mitkäki hurjat kanit! kokeiltiin kaikkea kivaa ja jännää makuuhuoneen puolella (ja muuallakin). Sitten tulin raskaaksi ja hopsansaa, halut katosi. eikä ole oikeastaan vieläkään tullu takasi. Mulla panettaa ehkä kerran kahdessa viikossa, mies taas tahtois monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että annan ihan vaan hiljentääkseni sen. Karseeta myöntää. Meilläki kyllä puhutaan avoimesti sekstistä, ei siinä mitään. Mut ei se silti saa mua himoihini. Ja sitten kun harrastetaan seksiä, se on vaan niin pitkäkestoista, että mies tulee. .eli ei kovin pitkää. Ja mie jään vailla mitään. Ei himoa, ei orgasmia. Tosi mälsää. Haluan himot takasi!
VastaaPoistajuu ei mulla mitään järkevää kommenttia sulle tähän ole tarjota :D Teki vaan itellä mieli avautua jonnekki tälleen anonyymisti. kiitos.
Joo ei mitään, kiva kun muutkin kertovat huolensa :) En oikein käsitä miehiä tässä asiassa, että miksei he ajattele pidemmän päälle ja anna kunnon nautintoa naiselle? Toki eihän tässäkään voi yleistää, varmasti on niitä joille naisen tuleminen ensin on tärkeää. Meilläkin se oli aluksi. Nykyään kyllä tuntuu että mies vain tulee ja that's it.
PoistaNauratti kovaan kun luin jostain Cosmopolitanista miespaneelista, jossa kaikki vastaajat miehet sanoivat että haluavat jotta nainen tulisi ensin ja pitävät huolen siitä. Missä nämä miehet sitten ovat?
Kavereiden kanssa kun myös puhumme avoimesti kaikesta, olen kuullut miten seksi on täysin jäänyt kun vauva tullut. Mutta eikös meille kaikille "opeteta" että seksi on yksi tärkein osa parisuhteessa? Pitääköhän sitä itse ottaa valta käsiin ja ottaa mies silloin kuin itseäni haluttaa, vaikka sitoa hänet kiinni.. Mahdollisuuksia kyllä löytyy :-D