Mistä energiaa?

Vaikka minä kuinka kiukuttelen ja hermoilen, tuo miekkonen osaa yllättää. Oli eilen pessyt pyykkiä ja siivonnut asunnon kun nukuin pitkään. En edes tiedä enää, mistä olin vihainen miehelleni, mutta tuo kiukuttelu vie kyllä voimat. Töissä on myös muutama työkaveri, joille tekisi mieli joskus sanoa suoraan mitä heistä miettiin -eikä se ole kaunista kuultavaa. Toivottavasti nämä negatiiviset ajatukset loppuisivat jo. Inhottaa mököttää ja hermota toiselle ilman syytä.
Viime keskenmenon jälkeen sanoin, etten välttämättä haluakkaan lasta.. Tämä väsy raskauden alkuaikana vie niin mehut, etten ole kenellekkään hyvää seuraa, edes itselleni. Töihin on todella vaikea lähteä ja sielläkin kun katselee ruutua taikka tekee muuta, silmät vain pysähtyvät ja jämähtävät paikoilleen. En kuule enkä näe mitään. Niin väsy, että tänäänkin muistan vain miettineeni, miten jaksan tai miten selviän päivästä. En juo kahvia, enkä oikeastaan muuta kuin vettä. Eikä se vesi piristä. Edes appelsiini ei piristä taikka nuo vitamiinit mitä syön joka aamu. Voisin vain nukkua nukkua. Nytkin voisin vain mennä nukkumaan koko päiväksi kun miehenikin on töissä illan. Mutta ehkä otan niskasta kiinni ja lähden katsomaan ystävääni.

En ole koskaan oikein perehtynyt mihinkään raskauden oireisiin tai itseasiassa mihinkää muuhun raskauteen tai vauvaan liittyvään. En ole haluamalla halunnut lasta, enkä ole kokenut edes vauvakuumetta. Joten aika tietämätön olen näistä kaikesta. Onneksi lähipiiristä löytyy perheitä joilta varmasti saa neuvoja!
Muistan vain sen, että viime raskauden aikana lopetin lakritsan syömisen, graavilohen ja kylmäsavulohen, fetajuuston syömisen sekä coca-colan. Pitäisi varmaan jälleen tutkia asioita. Nykyään vain tuntuu että tämä internet ei ole sopiva väline siihen. Toki täältä löytää paljon tietoa.. Jotenkin silti luotan enempi kirjoihin ja neuvolatäteihin.

Hyvää viikkoa kaikille! Kohta päästäänkin vapputorille ♥

Linkitä blogisi!

Nyt kun olen uusi täällä blogimaailmassa, niin olisi ihanaa jos siellä ruudun puolella olisi myös joku mamma, tai tuleva mamma tai tiedät joitan mammablogeja! Linkittäkää tähän niin voin löytää uutta lukemista :)

Kiitos kaikille etukäteen!

Kuva we♥heart

Pieni kysely

YLEISTÄ
Periaatteeni: Ystäviä ei jätetä! & Jos jotain tekee, tee se molemmin käsin.
Maailmankatsomukseni: Kerran me vain eletään.
Pohdin: Miksei kaikki voi tehdä asioita kunnolla ja olla rehellisiä?
Vihaan: Ötököitä, odottamista, juoruja..
Halveksin: Pedofiilejä
Rakastan: Perhettäni, ystäviäni, karvavauvaani, aurinkoa ja lämpöä!
Haaveilen eniten: Asuvani onnellisesti perheeni kanssa ulkomailla.
Tarvitsen: Laihdutuskuurin.. & Lottovoiton!
Pelkään: Kipua ja eroja.
Kaipaan: Menoa ja meininkiä! Miksi vanheminen on niin kauhean vaikeaa?
Murehdin: Sitä, että suomenkieleni on niin heikko.
Kerään: Pieniä kolikoita. 

LEMPI
Väri: Tumma päälläni ja valkoinen kotona.
Vuodenaika: Kesä ehdottomasti!
Eläin: Koira
Lukeminen: En ole lukenut vuosiin muita kuin Fifty Shades of Grey :tä.
Elokuva: Kauhut
Musiikkilaji: Suomalaiset
Numero: 2
Asia minussa: Kämmenet
Ruoka: Joulukinkku & perunamuussi
Juoma: Bonaquan villi vadelma
Lomakohde: Kroatia
Tuoksu: Beyónce
Kasvi: Orkidea
Säätila: Sellainen +20 ja pikkasen pilviä taivaalla.
Tapa viettää vapaailta: Nauttia ystävistä tai viettää leffailtaa.

KYSYMYKSIÄ
Pidätkö tytöistä vai pojista? Miehistä ;)
Onko sinulla salaisuuksia? Onhan nuota!
Onko sinulla valkolakkia? Ei, lakki harmaalla viivalla & tupsulla löytyy kyllä!
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Ei ole, eikä tule!
Mitä tilaat baarissa? Viiniä
Poltatko tupakkaa? Poltin.. Nyt onkin rankka vieroituminen.
Omistatko eläimiä? Kyllä.
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On!
Mitä muuttaisit itsessäsi? Voisin laihtua ja kiinteyttä saada. Myös pitkä ja terve tukka sopisi!

KERRO SIITÄ JOTAKIN, KUN...
Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Ulkoilutin naapuruston eläimet!
Viimeksi koit romanttisen hetken: Olimme kahden mieheni kanssa lapissa. 
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti: Eilen.
Joku kehuu sinua taitavaksi: Ystäväni ♥
Teet itsellesi lounasta: Töiden lomassa käymme työkavereiden kanssa lounastamassa.
Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Ei ole hetkeen ollut. Kaipaan uutta!
Meikkaat juhlavasti: Siinä menee aikaa! Ja topsuja..
Lausut kehuja: Heh, koiralle joka päivä.
Viimeksi luit jotakin syvällistä: Ei minkäänlaista muistikuvaa. Jotain raskausjuttuja? Lasketaanko ne?

Eilinen olikin täysi katastrooffi. Onko muilla (ollut) hirveät myrskyt alkuraskauden aikana? Valehtelematta teki mieli repiä miehen pää irti. Eikä hän edes tehnyt mitään väärää. Sattui vain olemaan olemassa. Kaikista inhottavinta on, että rupean mököttämään ja paiskin ovia -enkä edes itse tiedä miksi! Siinäpä sitten vastailemaan miekkoselle kun kyselee mikä on.. Miksei hän vain tajua? Totta, hän on mies. Eikä koskaan tule ymmärtämään hormoneja, taikka naisia. 

Olihan toki lenkittänyt koiran, laittanut pyykit kuivumaan ja tiskannut kun käväisin töissä ja teellä ystävien kanssa. Huomaavaista ♥ 

Palan halusta jo kertoa ystävilleni raskaudestani, mutten uskalla vielä. Viimeksi tein sen virheen että kerroin liian aikaisin kaikille. Mutta nyt en uskalla. Taidan odottaa sen 4kk, jotta ei varmasti tule keskenmenoa. Tai jos tulee, niin sitten kerron.. Ehkä. Vanhempani eivät tiedä edelleenkään edellisestä raskaudesta. Eivät halua vielä isovanhemmiksi. Vaikka aika kuluu.. Eikä elämä ikuisuuksia kestä!

Facebook

Teinpä oman sivun facebookkiinkin! Huh miten vaikeaa pysytellä nimettömänä :-D 

Jos joku tahtoo kuitenkin facebookin kautta lukea kuulumisia ynnä muita, niin tästä pääsee sinne!

Joulun Ihme Facebookissa!

Ja nyt myös Bloglovinista!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lauantai sängyssä!

Voi miten ihanan valoisa aamu! Tässä vielä sängynpohjalla maataan.. Kyllä on rankkaa valvoa sinne 12 asti illalla. Heti on olo kuin krapulaisella. Voisin nukkua vain kaiket päivät, mutta väsymys ilmeisesti kuuluukin asiaan. Se vain harmittaa kun ei sitten jaksa nähdä ystäviä tai perhettä. Sänky vie aina voiton!

Muita oireita tähän asti on ollut flunssan ohella pieni pahoinvointi, mutten silti ole oksennellut. Känkkäränkkäisyys, mies parkaani. Onneksi tottui tähän jo viimeksi. Siitä aloinkin miettimään että olisin raskaana ruvettuani tinttailemaan kaikista pienistä ja turhista asioista. Jopa mieheni naama ärsytti. Välillä mietin, joko olen jälleen sairastunut masennukseen. Sitä kun on ollut aiemminkin mukana. Kaikki ärsyttää ja inhottaa, mitään ei huvita tehdä ja tuntuu kuin pitäisi suoriutua päivästä.
Närästystä minulla ei ole koskaan ollut, mutta viime aikoina on tullut tutuksi. Toivottavasti ei jatkuisi pitkään!

Kuukautiset ovat muutenkin niin sekaisin, että niihin ei voi luottaa. Viimeiset kyllä alkoivat 14.3.2014, eikä ole sen koommin näkynyt. Yhden testin olen tehnyt, pitänee vielä hakea toinen ja soittaa lääkärille jotta pääsee virallisen näytteen antamaan. En vain käsitä, miksei labrat ynnä muut lääkärit/sairaalat voisivat olla "auki" koko päivän?

Töissä kun en halua vielä mainita kasvavasta ihmeestä, joutuu aina tekosyitä käyttämään jotta pääsee lääkäreille ja neuvolaan. Se oli jo viimeksi inhottavaa. Olisikohan nyt allergia siitepölyyn hyvä syy? 

Tänään aion tehdä pitkän lenkin koiran kanssa sekä kävästä töissä. Pitäisi tuota pyykkiäkin pestä, mutta mistä sitä energiaa saa? Mielummin sitä vain loikoilee ja makoilee. Ehkä se tästä vielä kun tuo ihana aurinko paistelee!

Mukavaa lauantaita kaikille! 

rv 6

Mistähän sitä aloittaisi? Sen verran kerron, että nimeäni tai ikääni en paljasta. Sanotaanko että ikä on siinä 20-30 välissä. En asu pääkaupunkiseudulla, enkä ole kokenut tarvetta edes käydä siellä vaikka asuinkin töiden perässä ulkomailla suurkaupungissa tovin jos toisenkin.. En tiedä vielä oikein, miten tämä bloggaus toimii tai mitä kaikkea aion kertoa. Halusin itselleni päiväkirjan, viime raskauden aikana kirjoitin ihan perinteisesti vihkoon -mikä olisi tietysti ihana muisto joskus tulevaisuudessa. Mutta keskenhän se raskaus meni viikolla 13. Toivotaan että nyt kävisi parempi tuuri. 

En tiedä millaisia siellä ruudun toisella puolella ollaan, mutta täällä ainakin yksi tuuliviiri ilmottautuu! (heh, voi tietysti nämä hormonit edesauttaa :-D) Mutta, koitanpa kertoa nyt jotain itsestäni. Asun omistusasunnossa avopuolisoni kanssa, vuosia yhdessä ollaan oltu muutama & on meillä tuossa tuollainen pieni karvakaverikin heiluttelemassa häntää. Ihan siis perus suomalainen pariskunta ("perhe"). Ikäeroa minulla ja miehelläni on parisen vuotta, minä tietysti nuorempana. Vaikka välillä sitä voisi luulla että minä se vanhempi olen -varsinkin kun tuossa nuo pleikkari pelit ja vempaimet makoilevat pitkin poikin. Tiedustan, että olen pieni perfektionisti ja siivousfriikki, vaikkei aina voimia ja energiaa ole siihen. Minua vain suunnattomasti inhottaa tulla kotiin, jos likaisia astioita löytyy sieltä sun täältä, pölyä pöytien pinnoilta ja sohvan tyynytkin sikin sokin. Toivon että energiani palautuisi kohta! Imurin esille vetokin on yhtä suuri haaste kuin avantoon meneminen. 

Taidan myös olla pikkuisen äkkipikainen ja sellainen minullehetikaikkinyt -persoona. Inhoan yli kaiken odottamista. Kello käy.. 

No kuitenkin, olin tuossa viime vuonna raskaana ja kesken meni juuri kun olin jo ajatellut kailottaa koko maapallolle että masussani asustaa pieni rakkaus. Toisin kävi, kuvaakun oltiin hakemassa sairaalasta, niin kuulin että pienoinen ei ole selvinnyt -ja jos olisikin, olisi syntynyt erittäin vammaisena. Luonto päätti säästää tämän neitokaisen viimesetkin järjen rippeet. Henkilökohtaisesti en vain kestäisi saatikaan jaksaisi huolehtia sairaasta lapsesta. (Hatunnosto ja suuri kunnia Teille jotka siihen kykenette!) Keskenmeno oli siis kova paikka. Onhan sitä kummankin osapuolen suvussa ollut paljon. Joten mikä olisi tämän raskauden kanssa toisin? Tottakai toivon että ei nyt menisi kesken, mutta kuitenkin pelko on liian suuri että alan miettimään jos niitä kipuja jotka kohduntyhjennys aiheuttaa. En haluaisi kokea sitä uudestaa! Aika ei kultaa sitä muistoa, ei sitten millään. Muistan vain ne itkuiset yöt ja päivät, kun ei edes sängystä jaksanut nousta vessaan. 

Tuleva vauva ei ole tekemällä tehty, vaan sovittii miekkosen kanssa että antaa tulla kun luonto niin päättää. Onhan tässä yli 6kk ilman ehkäsyä oltu. Miksi joidenkin on vaikea tulla raskaaksi? Sitä tuskin kukaan tietää. 

Joulun Ihme, laskettu aika olisi jouluviikolla. Saattaa tietysti muuttua. Mutta näillä tiedoilla ja näkymin jouluaattona olisi pieni nyytti sylissä! Voi kunpa kaikki menisi hyvin ♥ 

Huh, tulipa tekstiä! Kuvia en aio julkaista itsestäni taikka mistään mistä voisi minut tähän yhdistää.. Ehkä sitten kun vauva syntyy, voin paljastua. Siihen asti, pysy kuulolla! 

♥/ xoxo